Laulaja Johanna Pakosen koronavuosi on ollut täynnä tunteita

Laulaja Johanna Pakosen koronavuosi on ollut täynnä tunteita

julkaistu , päivitetty

Vuoden 2002 tangokuningatar Johanna Pakosen koronavuoteen on mahtunut monenlaista. Kun keväällä 2020 korona pysäytti keikat, tuntui tauko jopa hyvältä. Oli mahdollisuus viettää aikaa oman tyttären kanssa ja ulkoilla. Kun kuukaudet vierivät eteenpäin, alkoi tulevaisuuden epävarmuus painaa mieltä ja taloutta.

– Kevät, kesä ja syksy olivat myyty pitkälle ja töistä ei ollut pulaa. Sitten kaikki meni, suree Pakonen.

Viimeiset keikat hän pystyi pitämään syksyllä. Musiikintekijät ovat herkkiä ja tottuneet antamaan paljon itsestään. Yleisöltä saatu palaute on tärkeää ja kun sekin viedään, jää jäljelle tyhjyys. Kun tapahtuma-alalta vietiin mahdollisuus työhön, olisi moni odottanut, että tätä myös kompensoitaisiin.

– Kolmekymmentäkolme euroa päivää kohden kaksikymmentä päivää kuukaudessa miinus verot. Siinä on ollut apu, jolla on pitänyt tulla toimeen. On selvää, että pitkittynyt tilanne on venyttänyt tunneskaalaa ja vetänyt monen mielen matalaksi. Tuttuja seuralaisia ovat olleet masentuneisuus, pettymys ja viha, summaa Pakonen tapahtuma-alan tunnelmia.

Selviytyjät Suomi oli koronavuoden kohokohta

Töiden loputtua, sulkutilan tullessa ja salitreenien jäädessä ovat ulkoiluhetket olleet arkipäivien parasta vaihtelua. Johanna onkin tuttu näky Oulun katukuvassa pyöräillessään tai kävellessään paikasta toiseen. Puheliaana naisena hän tapaa jäädä juttelemaan pihatöitä tekevien tai vastaantulevien kanssa. Elämän pienistä asioista on tullut eri tavalla merkityksellisiä.

Kun Pakonen sai kutsun Selviytyjät-ohjelmaan, piti miettiä tovi, olihan perheessä myös tytär. Tytär pääsi kuitenkin mumman ja papan huomaan ja Pakonen tarttui ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Meri-Lapissa kuvattua ohjelmaa tehtiin heinäkuusta syyskuuhun. Pakonen kertoo, että uudet ystävyyssuhteet piristivät mieltä. Kokemus oli touhukkaalle naiselle hauska.

– Jokainen tietää millainen on Suomen kesä. Kuten kuvitella saattaa, välillä oli kuuma, toisinaan kylmä ja välillä märkääkin. Peseytyminen merivedessä oli omanlaistaan, mutta luonnossa eläessä huomaa, miten vähällä lopulta pärjää. Kun lähdin ohjelmaan mielessäni, että kyse on kilpailusta, ei tarvinnut jäädä murehtimaan kuvauksissa sattuneita pieniä konflikteja. Ne kuuluivat pelin henkeen ja lähtökohtaisesti haluan ajatella jokaisesta hyvää, tuumaa Pakonen.

Suosikkikohteekseen Suomessa hän mainitsee empimättä Lapin ja erityisesti Äkäslompolon. Sinne mennessä hän tuntee olonsa kotoisaksi.

– Lappi on aivan erityinen rauhoittumisen paikka, jossa voi nollata ajatukset upean luonnon keskellä.

Mitä Oulussa kannattaa ulkopaikkakuntalaisten kokea?

Omasta kotikaupungistaan Oulusta Pakonen mainitsee näkemisen ja kokemisen arvoiseksi kauppatorin, jolla on mainio tunnelma. Siellä voi nauttia kauniina kesäpäivänä kahvit ja jutella paikallisten kanssa. Rentoon lomailuun Oulussa Pakonen suosittelee lomakeskus Nallikaria. Paikassa on huviloita, mökkejä ja leirintäalue, jossa voi yöpyä asuntoautossa tai -vaunussa.

– Turkansaari on jäänyt mieleen jo lapsuudesta. Sinne on mainiot pyöräilyreitit, mutta myös autolla on mahdollisuus poiketa tutustumassa päiväretkikohteeseen. Maalaisidyllistä nautti koko perhe. Joskus saareen pääsi myös sympaattisella jokilaivalla.

Paikallista perinneruokaa rössypottua kannattaa tietenkin myös maistella jos siihen tarjoutuu tilaisuus.

Tulevaisuuden toiveissa siintää valo

Tulevaisuuden toiveekseen Johanna Pakonen sanoo toivovansa onnellista, seesteistä ja tervettä elämää. Suurimpana arkisena haaveena on, että voisi taas tehdä töitä. Hetken pohdittuaan minne hän lähtisi jos maailma olisi taas ennallaan, tulee varma vastaus.

– Lähtisin laivaristeilylle Tukholmaan ja katsomaan kevättä, innostuu Pakonen.

Teksti: Kati Jaakonen
Kuva: Sakari Majantie/Katja Teinilä

Katso myös