Suomen muinaiset vesistöt – 4 kohdetta tutustuttavaksi

Suomen tuhannet vesistöt ovat tarjonneet elinkeinon, suojaa ja kulkureittejä ihmisille aina jääkauden lopulta lähtien. Muinaiset metsästäjä-keräilijät ovat asuneet silloisten järvien, merenrantojen ja jokien äärellä, kulkien riistan perässä ja suosien hyviä metsästysmaita. Viljely oli vähäistä, sillä nykyään tunnetut viljakasvit saapuivat Eurooppaan idästä vasta kivikauden lopuilla. Heimot liikkuivat tietyillä alueilla ja heimojen välillä saattoi olla huomattavia kulttuurisia ja kielellisiä eroja.

Kemijoki – Merkittävä kulkureitti kauppiaille

Lapissa virtaava Kemijoki on Suomen pisin joki, jonka varrelle saapui asutusta jääkauden väistyessä. Se on toiminut vuosituhansia merkittävänä kulkureittinä Itämerelle, Jäämerelle ja Venäjälle matkaaville. Reittiä pitkin kuljettiin paljon muun muassa Kuusamoon ja Vienan Karjalaan. 

Muinaisina aikoina Suomen eteläinen rannikkoseutu oli pitkälti merenpohjaa, joka maankohoamisen johdosta nousi pintaani vasta noin 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Nykyistä Kemin kaupunkia ei ollut. Ensimmäiset löydöt asutuksesta Kemijoen varsilta osoittavat paikallisten käyttäneen kirveitä ja takoneen koruja.

Kemijoen viiden sadan kilometrin pituudelta löytyy lukuisia kotimaisia kyliä. Matkailijoiden suosimia kohteita ovat etenkin merellinen Kemi, monipuolinen Rovaniemen alue ja Saimaan upeat vesistöt. 

Autinjoki – Muinainen merenranta ja peuranpyytäjiä

Kemijokeen laskeutuvalla Auttijoella on kaksi koskea, joista toinen on aikanaan padottu. Aluetta ympäröi ikimetsä ja sen laelta löytää jylhät kalliot, joiden ympäristön lukuisat kivimuodostelmat ja siirtomaalohkareet kertovat tarinaa muinaisesta Yoldianmeren ranta-alueesta. Myöhemmällä kivikaudella seudulla lainehti muinaisjärvi, joka maankohoamisen seurauksena supistui ja tarjosi tilaa muinaisille sivilisaatioille. 

Alueelta on löydetty peuranpyyntiin tarkoitettuja kuoppia, joita kivikauden ihmiset hyödynsivät. Alueen rikkaat vesistöt ja vehreät metsät ovat tarjonneet marjoja, sieniä ja riistaa jo vuosituhansien ajan. Muinaiset asukkaat pyysivät myös todennäköisesti hylkeitä ja kalastivat puisin ja luisin koukuin.

Auttijoki sijaitsee Rovaniemellä Autin kylässä. Lähettyvillä on luonnonsuojelualue ja luontopolku, jota pitkin kulkemalla pääset opastaulujen avulla tutustumaan alueen runsaaseen historiaan.

Ancylusjärvi  – Taidokasta kivikautista asumista

Valtaosa muinaisesta Suomesta oli veden peitossa. Ancylusjärvi oli Itämeren järvivaihe, joka kesti noin vuoteen 7 200 eaa. Sen vesimassat ylsivät pitkälti Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan kohdille ja ylsivät Torniosta Pudasjärvelle ja Puolangalle saakka. Ensimmäiset löydetyt jäljet ihmisasutuksesta on tutkittu olevan Ancylusjärven ajoilta. 

Ancylusjärven muinaiselta ranta-alueelta Etelä-Karjalan Joutsenosta on löydetty jäännöksiä, jotka viittaavat alueella olleen kivikauteen nähden yllättävän kehittyneesti rakennettua asutusta. Löytyneiden rakennusten perusteet on kaivettu jopa puolen metrin syvyyteen. Se on taidokasta yli kymmenen tuhatta vuotta sitten eläneeltä sivilisaatiolta, jolla ei juurikaan ollut maanmuokkaukseen soveltuvia työkaluja.

Saimaa – Muinaisesta merestä syntynyt järvi

Suomen suurin järvi Saimaa on ollut aikanaan meri, jonka vesistöt ovat olleet yhteydessä Päijänteeseen. Noin vuonna 7 000 eaa. meriyhteys katkesi ja alueen vesistöt muuttuivat makean veden järviksi, joita sadat joenvarret yhdistivät. Näiden jokivarsien äärelle asettautuivat alueen ensimmäiset ihmiset yli kymmenen tuhatta vuotta sitten. 

Saimaan suurjärvivaihe jatkui tuhansia vuosia, kunnes vesimassat pääsivät maankohoamisen myötä virtaamaan etelään johtavia laskujokia pitkin. Samoihin aikoihin alueella asustaneet ihmiset hyödynsivät vesistöjä pyynti- ja kauppareitteinä. 

Muinaisen asutuksen jälkiä on nähtävissä alueen kalliomaalauksissa. Ne kertovat metsästäjä-keräilijöiden kulttuurista, jossa isossa osassa olivat ihmiset, hirvet ja veneet. Paikallinen muinaisväestö pyysi riistaa, kalasti taidokkaasti verkoilla ja veneillä sekä palvoi luonnonhenkiä. Heillä oli myös koiria. 

Esihistoriallisilla veneillä kuljettiin lyhyitä matkoja, esimerkiksi paremmille riistamaille tai kalavesistöille. Ensimmäiset laivat syntyivät vasta vuosituhansia myöhemmin. Ne olivat kapeita isoja veneitä, jotka pyrittiin saamaan vesitiiviiksi eläinten nahoista ommelluilla kansilla. 

Vuosituhansia kestäneet vesistöjen virtaukset ja maankohoaminen näkyvät alueen salpausselkien verhoamissa metsissä, upeissa kalliomuodostelmissa ja ainutlaatuisissa eläinlajeissa, joita esiintyy vain Saimaalla. 

Teksti: Miia Lousaari

Kuva: Salpausselkä Geopark / Tea Karvinen